indiepasketta osa IV - Legend of Aetherus

Legend of Aetherus on paperilla noin teoreettisesti hyvä peli. Kyseinen teos lokeroidaan RPG-pelien arkistoon.

LOA:ssa on myös cooperative mode, joten sitä piti myös testata. Menut olivat varsin hienot ja FPS siellä 500 tienoilla. Ennen hardcore modessa suoritettavaa cooppia täytyi luoda hahmo.
Hahmonluonti oli varsin paska, sillä lähinnä hiustyyli ja kasvomaali oli valittavissa. Lobbyssä odottelin toisia pelaajia kuten sikoja karsinaan, mutta lopulta pääsimme pelaamaan.

Pelimaailma näyttää ihan hienolta, mitä nyt 2000-luvun alkupuolen fysiikat ja animaatiot häiritsevät immersiota. Pelimaailma on eloton, sillä NPC:t vain seisovat paikallaan, eivätkä tee mitään.
Lähinnä jokin F2P MMO-tunne pelissä oli koko ajan. Combat on siitä hyvä, että siinä voi väistellä iskuja ja lyödä kaveria naamaan. Toisaalta mobit ovat idiootteja, sillä ne vain ryntäävät päälle kuin rehtori kansliaan.

Pelimaailma koostuu instansseistam joita pääsee hakkaamaan läpi kun questaa.
Tarinasta en tiedä paskaakaan, sillä olen kykenemätön keskittymään sellaiseen pelissä, joka on kuin nakki haaleassa vedessä.

Kokonaisuudessaan peli ei ollut ostamisen arvoinen. Parasta antia oli hahmon menettäminen hardcore modessa, jolloin on ainakin tekosyy olla pelaamatta tätä ennä kun ei ole hahmoakaan.
Legend of Aetherus tekee kunniaa tälle bundlelle olemalla yhtä paska kuin muutkin.