Indiepasketta: Mechanic Escape
Olipa kerran indiepeli nimeltä Mechanic Escape. Kyseinen peli ei ollut mitenkään erikoinen. Pompin pelissä kovasti, sillä olin pieni televisio joka kerää pienempiä televisioita. Kysymykseen “Miksi televisio hyppii” ei vastata, vaan kaikki vain tapahtui.
Ryhdistäydyn hetkeksi analysoimaan peliä, jota tässä kovin vastakarvaan rapsutan. Kyseinen 2D tasoloikka on rakennettu kolmen napin hakkaamiseen. Tavoitteena on kai juosta tarpeeksi nopeasti kelloa vastaan ja parantaa omaa tulosta. Siinä samalla pitää tietenkin kerätä kaikki televisiot ja varoa kuolemista.
Pelissä siis liikutaan oikealle ja vasemmalle. Jos oikein hifistiksi rupeaa, niin joku saattaisi painaa nuolta ylös, jolloin hahmo hyppää ruudulla. Koodari on ollut semmoinen velho, että sama toiminto on saatu myös spacebariin. Pelasin peliä neljän tason verran, joiden aikana tutustuin pelottaviin televisionsyöjiin ja miinoihin. Onko pelissä sitten muita ominaisuuksia? Noh.. en tiedä eikä kiinnosta.
Grafiikka on tapletin tasoista, jossa kaikki tuntuvat hirveän suurelta. Liekkö sitten tehty myös tapletille. Äänimaailma on discojumputusta ja kilinää sekä kolinaa. Musiikki ei ole millään tavalla hyvää, sillä se ärsyttää enemmän kuin luo tunnelmaa. En kuvaile teosta vaikeaksi, sillä olen testannut Bloodraynen kaltaisia tuotoksia jotka ovat kuulemma helppoja, mutta en pääse sitäkään läpi. Tässä teoksessa nappeja on niin vähän, että tuurillakin etenee jotain hakkaamalla.
Mitä tästä sitten jäi käteen? No ei sitten yhtään mitään. Kovasti yritän asennoitua jopa indiepasketta sarjan peleihin, mutta nämä pelit vaan ovat niin hirveää rahastusta, että ei vaan voi sanoa mitään hyvää. Tämäkään peli ei tarjoa mitään uutta tai jännää. Esimerkiksi joissakin peleissä pelaajaa trollataan viesteillä ja ansoilla, viihdytetään viittauksilla muihin peleihin tai elokuviin, hyvillä puzzleilla, coopilla ja grafiikalla sekä musiikilla. Joitakin näistä ominaisuuksista on mahdollista löytää paremmista loikkimispeleistä kuten Trine. Myös Bloodraynessä oli hienoa arttia sekä musiikkia. Joten tästä päästään siihen pisteeseen, että tämä peli on tylsää paskaa, enkä anna tälle yhtään mitään credittiä.
