Yleisön pyynnöstä: TOP 5 lista

Vuoden 2013 pelit on nyt laitettava järjestykseen TOP5:n osalta. Pienen harkinnan jälkeen totesin pelanneeni tarpeeksi montaa peliä, jotta voin ne laittaa järjestykseen. Listalle ei kuulu pelien lisärit (esim. LOTRO – Helms Deep tai SWTOR Hutt Cartel) eivätkä uudelleen julkaisut (Skyrim – Legendary Edition tai Deus Ex Human Revolution – Directors Cut). Jätän pois myös urheilupelit, jotka ovat lähinnä rosteripäivityksiä.

5.  Dead Space 3

Dead Space 3 pääsee tälle listalle pienen harkinnan jälkeen. Oikeastaan Coop on ainoa syy sille miksi Dead Space ansaitsee tämän paikan. Pelillä on mukavasti pituutta ja idea siitä, että pelaajat näkevät omia harhojaan, toimii. Sillä välin kun partnerini leikkii nukeilla nukkekodissaan, olen itse keskellä tympeää varastoa, jossa on jätetynnyreitä. Tietenkin minun täytyy suojella hänen nukkekotifantasiaansa möröiltä, joita tulvii ovista ja ikkunoista.

Dead Space 3 on räiskintää, mutta silti varsinkin pelin alkupuoli on täynnä hyvää tunnelmaa. Peli tuskin säikyttää ketään, mutta jos vaikeustasoa riittä, ei mörköihin halua mielellään törmätä. Yksinpelinä tätä ei voi listalle kutenkaan laittaa.

***4.***Resident Evil – Revelations

Revelations on paras Resident Evil peli, jota olen hetkeen pelannut. Kyseessä on käsikonsolille tehty peli, mutta se tekee lähinnä vain hyvää. Pelattavuus oli oikein mukava, jollainen sen pitäisi olla muissakin Resident Evil peleissä. Räiskintää pelistä löytyy oman survival moodinsa osalta, mutta kampanjan kannalta jo rajoitetut pelialueet pakottivat pelinkehittäjät miettimään, mitä sinne moduuleihin oikein laitetaan. Pelissä on puzzleja ja ärsyttäviä vihollisia. Varsinkin vedessä vaanivat viholliset olivat varsin inhottavia ja toivoin, että en niihin törmäisi.

Tarinalta Revelations on varmasti hyvä, jos Resident Evil on muuten tuttu lore. Itselleni hahmot olivat varsin tuntemattomia, joten niistä ei jaksa juurikaan välittää. Tunnelmaa pelissä luodaan yksinäisyyden tunteella ja sillä, että pelin tapahtumat sijoittuvat lähinnä “aavelaivaan”.

*3.*Bioshock Infinite

Bioshock Infinite on laadukas tekele monella tapaa. Ensimmäiseksi tulee mieleen pelimaailma. Vaikka höyrylaiva teknologia ei jaksa sinällään kiinnostaa, niin bioshockissa ympäristöön on panostettu niin paljon, että sitä on kiva tutkia. Maailmasta löytyy hyvin erikoisia asioita ja ratkaisuja puhumattakaan ihmisistä. Maailma on osaltaan vaahtokarkki, mutta siellä on omat synkät kolkkansa, joissa tapahtuu pahoja asioita. Infiniten tarina ei sinällään ole erikoinen, mutta sen ympärillä olevat hahmot tekevät siitä sellaisen. Heidän toilailujaan seuraa oikein mielellään. Varsinkin eräs kolikonheitto-kohtaus oli varsinainen wtf-momentti.

***2.***Tomb Raider

Tomb Raider ei yleensä kuulu peleihin jotka jaksavat minua kiinnostaa, mutta uusin sarjan tekele oli erittäin hyvä. Laran tarinaa kauhuelokuvamaisesti kerrottuna: porukka menee etsimään random asioita saarelta, jossa asuu sekopäitä. Sehän kuulostaa varsin tavalliselta juonelta elokuvalle, mutta peleissä sitä harvemmin niin kuvataan kuin Tomb Raiderissa.

Periaatteessa Tomb Raider on nykyaikainen QTE:illä ja opaskylteillä varustettu putkijuoksu, mutta pelimaailma on tehty niin hienoksi ja tunnelmalliseksi, että sitä katselee mielellään. Pelissä on puzzleja ja tasoloikkimista, niin kuin vanhoissa hyvissä peleissä oli joskus tapana olla aikana, jolloin niistä jaksoi kiinnostua. Lisäksi kyseessä on k-18 peli joka lämmittää erityisesti allekirjoittaneen meiltä. Tämä tarkoittaa sitä että veressä, brutaleissa tapahtumissa ja kalloissa ei ole säästelty. Eräässäkin luolassa oli kivaa uiskennella upeassa valaistuksessa verilammikossa joka on täynnä luita ja muuta paskaa. Valaistus ja efektit ovatkin tässä pelissä parhautta. Niin ja tietenkin Laran hiukset.

**1. The Wolf Among Us

Nykyään olen jo niin laiskistunut pelaaja, että pelaan oikein mielelläni pelejä, joissa ei varsinaista pelaamista ole. Tähän kategoriaan kuuluu The Wolf Among Us sekä Walking Dead. Tarinavetoinen pelaaminen onkin parasta silloin kun kylkeen laitetaan k-18 leima. Tämä siksi, koska silloin pelillä on paljon vapauksia tehdä asioita, jotka pelaaja kokee erikoiseksi ja ne aiheuttavat tunteita, tunnelmaa ja odottamattomia asioita. Tämä on juuri sitä, mitä The Wolf Among Us on.

Kyseisessä pelissä satuhahmot ovat soluttautuneet tavallisten ihmisten sekaan. Pelaaja saa pelattavakseen hahmon, joka on jonkinlainen etsivä, seriffi tai poliisi. Ihan kuinka häntä halutaan luokitella. Pelaaja päättää millainen hahmo on: kiva, mulkku, sekäettä tai ihan jotain muuta. Tämä tapahtuu keskustelemalla toisten hahmojen kanssa ja tekemällä valintoja.

Pelimaailma on synkkä. Siellä on hyvin vaikea erottaa mulkkuja hahmoja kivoista. Hahmot tulevat erilaisista saduista, mutta he eivät välttämättä ole niin satuhahmon kaltaisia persooniltaan. Hahmot tekevätkin tästä erilaisen koin millaisia hahmot olivat WD:n ensimmäisellä kaudella. Tällä kertaa mielikuvitusta hahmoille voidaan käyttää enemmän, koska hehän ovat satuja muutenkin.

Ensimmäinen episodi vakuutti ainakin sen verran, että vuoden 2013 peliksi The Wolf Among Us:a voi kutsua.