Indiepasketta: Always Sometimes Monsters

Steam kirjastoni on täynnä pelejä, joten on hyvä tutustua ainakin niihin, joissa on kortteja. Haaviin osui satunnaisesti aakkosissa ensimmäinen pelaamaton peli Always Sometimes Monsters. Ennakkoon tiedän pelistä sen, että kyseessä on 2D-peli.

Kauhukseni huomaan, että menuissa ei ole optionsseja ollenkaan, joten korvani itkevät verta. Onneksi Windowsissa on äänensäätö. Myöskään laajakuva resoluutioita ei ole, joten pelaan pienessä ikkunassa. Pelissä ei ole tietenkään hiirelle tukea.

Aloitan pelini kadulta, jossa joku heppu seuraa minua ja kertoo olevansa pomoni. Ilmeisesti en halua enää tehdä töitä ja menen pois. Pomo edelleen seuraa minua ja vastaan tulee joku mulkku joka osoittaa minua aseella  ja kertoo haluavansa kertoa stooria. Minua ei kiinnosta paskaakaan ja ammun tämän kusipään. Sitten eteeni tulee lopputekstit.

Tässä vaiheessa totean, että aloitan pelin alusta ja kuuntelen mitä sillä hyypiöllä on sanottavaa.

Hyypiö kertoo tarinaa, jossa minun pitää valita joku hahmo. Ilmeisesti hahmoni on kaiketi joku kirjailija. Herään asunnossani, heitän tikkaa, käyn paskalla ja suihkussa.

Yrittäessäni asunnosta ulos vastaani tuli vuokraisäntä joka sanoo että on vuokra maksamatta. En välitä hänestä vaan juoksen ulos. Matkustan klubille, jossa minun pitää järjestellä soittimia. Kesken asettelun joku hullu akka tuo minulle heroiinia. Otan ne vastaan ja laitan taskuuni. Klubin omistaja tulee paikalle ja sanoo että järjestelin soittimet sinne ja antoi rahaa. Pidän niitä hallussani, kun voihan se olla että siitä saa lisää rahaa.

Harhailen hetken kaupungilla ja löydän henkilön joka haluaa jotain pillereitä. Noudan pillerit diileriltä kadun toiselta puolelta ja annan henkilölle. En tiedä mitä iloa siitä oli. Palaan klubille jossa minut laitetaan töihin narikkoille. Pöllin rahat vierailta ja menen katsomaan rock-keikkaa. Totean että paska meininki ja menen ulos nukkumaan roskiksen viereen koska minulla ei ole rahaa maksaa vuokraa.

Pelikertani päättyi tähän. Totean, että kyseessä on tarinavetoinen 2d-peli, jossa ei varsinaisesti tehdä mitään muuta kuin valintoja. Valintojen tekeminen on aina hauskaa, mutta visuaalisesti ASM on ruma eikä ääninäyttelyä ole. Lisäksi musiikki on jatkuvasti samaa toistavaa jumputusta. Ainakin tämä peli on erilainen kuin useimmat. Arvosanaa en viitsi antaa, koska tarinaa en tule koskaan pelaamaan niin pitkälle, että osaisin sanoa onko se hyvä pelissä, joka perustuu kokonaan tarinaan.