Nummirock 2011

Noniin, tässä paluu matkalla Nummijärjeltä Savon syövereihin päivitystä ylläpidon juhannuksesta. Nummirock 2011 on nyt vietetty ja rahat on loppuun juotu ja syöty. Nummirock tarjosi mustiin pukeutuvalle pimeyden kansalle musiikkia humpasta rokkiin ja pääasiassa metalliin. Reissussa meni 4 päivää, jonka aikana kaikki tapahtui.

Torstaina nakkasimme kalalle pillerin, jonka on tarkoitus pitää kalat hengissä paluuseemme. Satojen kilometrien mittaisen, huonolla äänentoistolla höystetyn, matkamme jälkeen saavuimme itse Nummijärven kylälle, joka vissiin on osa Kauhajoen pitäjää. Koska olemme synkkiä savolaisia korven asukkeja, valitsimme leiripaikaksemme alueen viimeisimmän ja pimeimmän nurkan.

Matkalla syötiin pitsaa ja paikanpäällä tarjottiin annos metallimusiikin ytimestä mustaakin mustempaa mättöä. My Grain aloitti shown. Ennestään tuttu vain Radio Rockin mainostettua sitä uuden rockin illassa. Bändi näytti muutenkin varsin vaatimattomalta, mutta musiikki oli varsin toimivaa Melodista Death Metallia. Toisena katsottiin Deathchain, joka oli jo selvästi virkeämpää menoa. Savolaiset osaavat. Deathchain on rehellisesti sanottuna festareiden parhaita esiintyjiä. Ajattara päätti päivän mustaan metalliin ja jatkoi seuraavana päivänä Turmion Kätiloiden tilalla.

Yöksi leiriin takaisin päästyämme iski totuus pajavasaralla päin näköä. Retkueemme kuski oli nimittäin unohtanut pakata mukaan tyynyn ja peiton. Sanonpa vaan, että oli ihan perkeleen kylymä yö jollain aikaa.

Perjantai oli periaatteessa varsinainen aloitus festareille. Amaranthe esiintyi jo päivällä, mikä näkyi yleisön rauhallisuudessa. Ruotsalaiselle oli maailmanmestaruusoluet juotettu. Amaranthea oli odotettu, varsinkin kun uusi levy oli varsin jännä. Mielenkiintoista kun 3 laulajaa samassa bändissä laulaa luirauttavat. Muista esiintyjiä olivat Norther, Legion Of The Damned ja Amorphis. Northerin Frozen Angel oli luultavasti koko festareiden kovin biisi. Amorphis taisi olla ainoa joka käytti pyroja esityksessään.

Leirissä huomasimme, että naapurileirin pellet olivat päättäneet leikkiä pakkausteipillä ja yhdeksi kohteeksi viinassa puoliksi kelluvat aivot olivat valinneet meidän pakettiautomme takaikkunan. Tämä tempaus pisti kuskilta kellot seis ja punaisen verhon silmien eteen. Kovan savolaisen komennuksen jälkeen naapurimme ilmeisesti urkkivat keskuudestaan pahimman vandaalisoijan, joka pääsi nöyrästi putsaamaan ikkunamme.

Lauantai alkoi sankarihevillä, Teräsbetonilla. Teräsbetoni esiintyi mainiosti suomenkielisellä musiikilla (törkeä yhden henkilön mielipide). Eläkeläiset kävivät soittamassa välillä humppaa Metallica, Nightwish ja Iron Maiden covereilla. The Haunted meni sohvalla istuessa kaljateltassa. Sveitsiläiset kävivät soittamassa festareiden kovimman keikan illalla, jolloin väkikin oli valmis kuulemaan folk-death metallia. Keikan laadusta kertovat sanat moshpit ja wall of death. Eluveitie lähinnä yllytti ihmisiä näyttämään metallifestareilta. Muutkin jäsenet jututtivat yleisöä ja innostivat porukkaa huutamaan. U.D.O, Before the Dawn ja Skädäm kävivät soittamassa ennen päätöstä. Turisas päätti festarit folk metallilla, jossa meno oli taas asiaankuuluvaa ja varsin eeppistä aikaa juhannuksena auringon laskiesa ja noustessa. Lisäksi lavalta tupsutettiin savua tunnelman luomiseen.

Festarit siis päättyivät, ja lähdön hetki koitti kohti savon kotikontuja. Aamulla herättyämme pakettiauton ei-ilmastoidusta kontista, jonka ilma oli veitsellä leikattavaa, tajusimme olevamme naapureiden telttojen ympäröiviä. Ei auttanut kuin odottaa niiden vähenemistä, kun ei päältäkään kehtaa ajaa. Kun telttaileva metallikansa oli vähän vähentynyt alueelta päätimme yrittää onneamme pois pääsemisen kanssa. Noh… lisää ongelmia aiheutti auton akut, jotka oli imetty kuiviin kylmälaukun, läppärien sun muiden härpäkkeiden avulla. Onneksi varusteisiimme kuului, kuormaliinojen ja vetoköyden lisäksi, virtakaapelit. Johtojen toiseen päähän saatiin houkuteltua joku nuori helsinkiläinen metallimies autonsa kanssa. Hetken siinä virtaa siirreltyämme kärrymme starttimoottori kiitti ja hyräytti isomman diesel-ruplattajan käyntiin. Näin pääsimme matkaamaan kohti kotiseutuja, viinalta, hieltä ja ties miltä muulta haisevina, mutta tyytyväisinä juhlijoina.

Paluumatkalla poikkesimme törsäämässä viimeiset pennit taskuistamme Tuurin fortress-maisessa kyläkaupassa. Ruokaa ei meille tarjoiltu, liekkö kyseessä ollut olemuksemme vai sulkemisaika, joten söimme kylmän mikropitsan per lärvi. Nimeltä mainitsematon osti myös mehun, joka on ilmeisesti helvetin hyvää mehua.