Minä ja Crash Bandicoot tai Crash Bandicoot ja Minä
Ei ole tullut vähään aikaan kirjotettua mitään joten aattelin postata jotain sontaa tänne. Tulin tässä ajatelleeks että Crash Bandicootit oli aika helvetin hyviä pelejä. Tai on vieläkin. Sanoin että oli, koska ne uudemmat ovat täyttä paskaa. Itseasiassa en ole ikinä edes pelannut niitä uudempia mutta pakkohan niitten on herranjumala oltava huonoja koska peleillä oli tapana mennä huonompaan suuntaan siinä vaiheessa kun siirryttiin näihin uudempiin laitteisiin. PSX pelit ftw perskuta.
Voisinpa kertoa tähän väliin kokemuksiani sarjan peleistä:
Crash Bandicoot (1)
En ole koskaan omistanut tätä peliä. Siellä täällä se on joskus kauan sitten tullut vastaan ja tullut pelattua satunnaisesti. Oli hiukan kömpelö ja hitaampi verrattuna muihin. En koskaan läpäissyt. Semmonen kaukana metsän siimeksessä huhuileva haamu joka huhuilee välillä että pelaisinko viimeinkin. No en helvetissä.
Crash Bandicoot 2
Muistan kun tämä tuli taloon. En muista miten mutta se tuli. Koska se on tuolla kaapissa. Pelasin suurella innolla ja täytyy sanoa että toiseksi paras krässi. Keräsin kaikki timantit ja härpäkkeet useaan otteeseen. Protip: tallo jääkarhun pentua tarpeeks kauan niin saat lisäelämiä.
Crash Bandicoot 3
Noudattaa samaa kaavaa kuin aiempi sarjan peli. Tämä on kuitenkin ehdoton suosikkini. Ympäristöissä on enemmän mielenkiintoisia vaihteluita ja omenasinko on kiva. Tämäkin tuli tahkottua täysin puhki, myös time trialit. Yksi ilta oli tylsää niin iskin tämän emulaattoriin ja pelasin puoliväliin saakka ilman fps limittiä.
Se Crash Bandicoot jossa ajetaan autoilla
Autopelit ovat paskoja niinkuin urheilupelitkin. Tämä oli kuitenkin hauska. Tässä ei ole mitään muuta samaa aiempiin osiin verrattuna kuin hahmot. Tästä ei ole oikein muuta sanottavaa kuin että moninpelinä tätä oli oikein mukava hakata (pelata). Se olikin tämän pelin paras anti, eli elävien ihmisten kanssa yhdessä pelaaminen. Yhtä hyvin voisi pelata korttia.
*Tukehuin melkein kokikseen.*örr
Crash Bash
Jälleen jotain kaavasta poikkeavaa. Tällä kertaa on tarjolla erilaisia minipelejä joita pelataan vanhoilla tutuilla hahmoilla. Hyvä peli, varsinkin porukalla. Tässä oli oikeasti haastetta saada kaikki jotkutjutut vaikeimmalla vaikeusasteella. Muistaakseni. Jotkut jäälautta painit oli helvetin rasittavia. Muistuu mieleen se kauhea rage hui nyt unholaan tämä. Kaapissa on vielä levy tallella, tosin tuhoutuneena.
Se pleikka 2 Crash Bandicoot
Tämä on viimeisin sarjan peli jota olen pelannut. Vieläkin on hyllyssä ja toimii. Palaa takaisin vanhaan kaavaan, joka on hyvä asia. Käytännössä ei tarjoa mitään muuta uutta kuin paremmat grafiikat ja hitusen verran kömpelömmän gameplayn. Vähän sama juttu kun Zombie Panicista siirryttiin Zombie Panic: Sourceen. Tuli tämäkin tahkottua täysin läpi ja ihan jees peli. Latausajat aivan helvetin pitkiä.
Jännä kun jaksaa kirjoittaa tällaista roskaa, kun voisi kirjoittaa jotain hyödyllisempää kuten rästissä olevia koulujuttuja.