The round line

Katu oli sotkuisempi kuin koskaan. Viimeöinen myrsky oli lennättänyt länsipuolen slummeista kaiken irtonaisen rojun ympäriinsä. Ihmisrauniot etsivät itku silmissään kotiensa kattoja. Eräs yksilö oli ilmeisesti löytänyt etsimänsä, siihen malliin hän halaili iloissaan vanhaa pahvin kappaletta. Ihmiset sulkivat ovet ja ikkunat näiden saastojen kulkiessa läheltä siinä pelossa, että he tunkisivat sisään tautejaan levittämään.

Ryan oli täysin ajatuksissaan ihmetellessään maailman menoa kadun kulmalla, kunnes selvästi tautinen ja likainen vanhempi mies henkilö tarrasi häntä hihasta. Miehen muminaa ei kuulunut kauan, sillä Ryan tarrasi välittömästi kapakan seinään nojaavaan harjaan ja iski tyypin katuun. Käsillään Ryan ei moiseen koskisi. Muut pummit olivat huomanneet tilanteen, sillä he alkoivat lähestyä Ryania kyrpiintynyt ilme kasvoillaan.

– “Perkele.” Totesi Ryan ja näki parhaakseen siirtyä kapakan sisätiloihin.

Hän käveli suoraan sisään parin gorillan ohitse. Pari pummia riensi Ryanin perään, mutta liian myöhään. Ryan kuuli pari laukausta pihalta.

Paikka oli täynnä kokeneita “kovia” jätkiä. Muutamalla näkyi ase vyöllä. Osassa pöydistä oli väki sammunut, jossain pelattiin korttia ja jossain tuijotettiin seinää. Nurkassa istui kierosilmäinen keski-ikäinen kalju mies, joka oli näyttävästi aivan viri viri tööt tööt. Kaikesta näkemästään huolimatta Ryan jatkoi kapakan perälle, kohti tiskiä. Hänen istuuduttuaan perseensä alas, muut tiskin ääressä istuvat tyypit alkoivat mulkoilla häntä.

– “Lusikka minun lasiverstas kanat sinulta PERKELE!” Sekosi Ryanin oikealla puolella skitsoillut tyyppi ja yritti loikata hänen kimppuunsa. Sivulliset kuitenkin puuttuivat asiaan ja raahasivat hullun pihalle välittömästi.

– “Pahoittelen. Magnus ei ole ollut oma itsensä sen jälkeen kun nousi väärällä jalalla vuoteesta.” Sanoi tiskin takana työskentelevä heebo. Heebon letti ylsi luultavasti hanuriin saakka ja siinä roikkui muutama haarukka. Sitten Ryan muistikin miksi hän oli vaivautunut kyseisille kulmille.

– “Reinhold tahtoo tietää missä viipyvät häneltä lainaamasi haarukat.” Kysyi Ryan.

– “Miksi pidätte noin rumia aurinkolaseja, vaikka aurinko ei paista. Ja vaikka paistaisi, niin olette sisätiloissa joten niiden käyttö ei näin ollen olisi lainkaan tarpeen.” Tyyppi alkoi höpistä.

– “Perkele.” Totesi Ryan ja tempaisi housuissaan olleen remingtonin ja ampui tyypin pään päreiksi. Nurkassa istuva kierosilmä hörppäsi lasista, johon oli juuri laskeutunut kokkare tyypin päästä.

Koko kapakka hiljeni ja katsoi nyt Ryania. Juuri nyt Ryan katui enemmän kuin koskaan äkkipikaisuuttaan.