Resident Evil Revelations

Tänään pelasin ensimmäistä kertaa Resident Evil pelisarjan pelin läpi. Kyseessä on vasta julkaistu Revelations. Lähtökohdat pelille ovat siinä mielessä mielenkiintoiset, että kyseessä on käsikonsolipelin HD versio. Grafiikassa se ehkä hieman näkyykin, sillä päähenkilön kasvot ovat yhtä terävät kuin harakan perse, mutta ainakin tissit on HD kamaa… Asennuskansiossakin on 20 gigatavun edestä tiedostoja.

Pelattavuus onkin sitten parempaa kuin missään aiemmassa Resident Evil pelissä. Hahmo osaa liikkua ja ampua, mutta se ei kuitenkaan vaikuta pelin balanssiin, sillä möröt liikkuvat sen verran kovempaa, että karkuun sillä ei pääse. Mörköjä on nyt tavallista vähemmän, mutta ne kyllä osaavat lyödä turpaan sen verran kovaa, että niissäkin on kädet täynnä. Panoksia peli jakelee alussa varsin runsaasti, mutta myöhemmin käy ilmi, että niiden on tarkoitus kestääkin pitkään, sillä niitä joutuu noukkimaan myöhemmin pelin aikana käytävillä hortoillessa. Pelin maailma on siis periaatteessa avoin, mutta laivalta ei ulos mennä. Omalla sessiollani accuracyni oli päälle 90, mutta silti jouduin turvautumaan kolmen aseen inventoryni paskimpaan tekeleeseen kun paremmista loppuivat ammukset. Pelin pelasin normaalilla vaikeustasolla ja tavallisiakin mörköjä sai ampua lippaallisen että ne tajusivat kuolla. Kuolin pelissä muutaman kerran vasta loppupuolella, joten olisi saanut vielä pykävän laittaa vaikeustasoa alussa lisää. Välillä oli kuitenkin tiukkoja tilanteita kun kasvit olivat taskusta loppuneet ja vielä monsuja möyrii käytävällä.

Tarinallisesti Revelations sijoittuu pelien 4 ja 5 väliin. Päähenkilönä suurimman osan ajasta on Jill Valentine. Peli alkaa laivalta, jossa Jillin tehtävänä on löytää kaapatut Chris Redfield ja Jessica Sherawat. Jillin seurana on hänen partnerinsa Parker. Laiva on tietenkin hylätty ja siellä tapahtuu outoja asioita. Tarina on laadultaan ihan peruskauraa, joka paranee kun peli etenee pidemmälle. Välillä hypätään pelaamaan joillakin toisilla hahmoilla toiseen paikkaan, kun tarina etenee. Pelattavana hahmoja on yhteensä 4, mutta suurin osa ajasta pelataan Jillillä. Muiden hahmojen rooli onkin viedä tarinaa eteenpäin jossain toisessa paikassa.

Pelin huonoja puolia on ainakin se, että oikeastaan ei kiinnosta pelata muilla hahmoilla kuin Jillillä. Tämä siitä syystä, että muissa se itse pelaaminen tuntuu turhalle, kun voisi tarinan kertoa vaikka cutscenellä. Onneksi ne pelisessiot kestävät vajaat 10 minuuttia kerrallaan ja homma on nopeasti ohi. Pelin visuaalinen puoli on varsin vaisu, joka johtunee käsikonsolista.

Tuomioni tälle pelille on 3,5/5, koska pelissä oli hyvä tunnelma ja sitä oli varsin hauska pelata. Toisaalta se ei loista missään vaiheessa millään osa-alueella.

Grafiikka:** **

Äänimaailma: ****

Miljöö:** **

Pelattavuus: ****

Tarina: ****

Visuaalisuus: ****

Kokonaisuus: