Pelejä -_-

Joskus ihminen pelaa pelejä, joten niistä voi sitten myös raportoida.

Miasmata

****

Miasmata on jonkinlainen survival peli jossa on ilmeisesti kauhua mukana. Pelasin kyseistä tekelettä tunnin, jonka aikana en mörköihin törmännyt.

Pelissä etsitään lääkettä ruttoon, jonka pelin päähenkilö on jostain saanut. Pelialueena toimii jokin saari, jossa tutkimusporukkaa on joskus ollut. Saarella on mökkejä, jossa on sänkyjä, tutkimuslaitteistoa ja vesikippoja. Saarelta etsitään sieniä ja kukkia, joista voi tehdä erilaisia lääkkeitä. Lääkkeet vaikuttavat hahmon eri tarpeisiin. Esimerkiksi kuumetta voi parantaa pillereillä hetkellisesti, mutta kuumeen noustessa pitää löytää sänky. Pelissa on jonkinlainen kartta, mutta pelaaja ei siitä paljo hyvödy, jos ei ole suunnistajan taitoja. Toisaalta eksyminen ei haittaa, koska mökkejä on aika paljon ympäri saarta.

Seikkailuni alkoi rannalta, jossa oli pari mökkiä. Kaadoin vettä pulloon ja lähdin etsimään kukkia. Löysinkin pari puskaa mökin vierestä, joten aloin tutkimaan laitteistolla mitä niistä saisi aikaan. Tutkiminen oli yksinkertainen prosessi, sillä jo mikroskoopin läpi katsomalla totesin, että tämähän on buranaa. Tein kasvista pillerin, jonka laitoin vesipullon kaveriksi kansioon, jota kannan mukanani jotta tiedän mitä mitkäkin kasvit ovat. Jatkoin matkaani seuraavaan mökkiin, jossa oli karttatyökaluja. Päätin, että en niitä tarvitse, sillä tuskin haluan takaisin tulla tähän paskaan paikkaan. Huomasin pian, että oli tulossa yö. Ajattelin, että se on hyvä ajankohta lähteä seikkailemaan, joten nappasin soihdun ja lähdin matkaan.

Seikkaillessani pimeässä metsässä totesin, että paikkojen löytäminen on haastasvaa, sillä yö on sysimusta. Tepastelin käpymetsässä, kunnes kaaduin harmittoman näköistä mäkeä alas johonkin rapakkoon. Kömmin rapakosta ylös ja totesin soihdun kadonneen. Aseenani pelkkä sytkäri etsin metsästä paikkaa jonne pääsisin nukkumaan. Koska sytkäsin valo ei valaissut ympäristöä ollenkaan ja karttaa en voinut lukea koska oli pimeää, niin kompuroin usean kerran kukkuloilta alas. Kokosin itseni ja etsin maasta oksan, jonka sytytin palamaan. Metsään tuli siitä enemmän valoa, joten jatkoin seikkailua päättömästi ympäriinsä, kunnes löysin mökin, jonne menin nukkumaan.

Gone Home

Gone Home on enemmänkin visuaalinen novelli kuin peli. Siinä seurataan Katin kotiinpaluuta. Mökki on tyhjillään ja ketään ei näy missään. Tarinankerronta etenee etsiessä laatikoista ja roskiksista paperinpaloja, joita lukemalla selviää muiden perheenjäsenten tarina. Pelin tarinan päähenkilönä tai kertojana on katin sisko Sam. Tarina on varsin yllättävä ja paikoittain mystinen. Talosta löytyy viittauksia 90-luvun tapahtumiin kuten elokuviin, musiikkiin ja videopeleihin. Valitsin kyseisen pelin sikana säkissä pelattavaksi, koska roskalootan toimituksen henkilö sitä suositteli useaan otteeseen ja kertoi sen olevan lyhyt.

Kyseinen teos oli yllättävän hyvä. Varsinkin tarinankerronta oli toteutetty hyvin. Pelkkien lappujen lukeminen on varsin puuduttavaa, mutta niissä on pidetty teksti lyhyenä ja kun siihen lisätään narrattori, niin tarinaa jaksaa seurata paremmin. Tarina on hyvin yllättävä, sillä en kuvitellut sitä sellaiseksi kun se oli. Pelillä on pituutta pari tuntia, vaikka etsisikin kaikki salaisuudet talosta. Se on juuri sopivan pituinen yhdelle pelisessiolle tämän suuntaisten pelien kanssa.

Gone Home oli pelaamisen arvoinen teos. Sitä pelatessa ei tarvinnut tehdä muuta kuin seurata tarinaa.