Paint taidetta ja pieni tarina

Mitäs helvettiä? kaksi postia samana päivänä ja vieläpä tämmöstä taiteellista paskaa.

Tämä on aivan totta ja silläkin uhalla vielä tänne postaan. Sensuurimme kynsiin kuvat eivät varmasti tule joutumaan ainakaan paskuuden ansiosta. Olen tällä hetkellä varsin tylsistynyt ihminen. Jopi lähettelee linkkejä jostain vi*** korealaisista ja taustalla kuuluu edelleen tuo aiemmin postaamani Dragonforcen levy, jota en enää jaksasi kuunnella, mutta en kyllä  jaksa sitä poiskaan vaihtaa.

Kerronpa vaikka tästä kuvasta tarinan.

Chapter 1
 
Kuvan henkilö on nimeltään Pietari Sirkuskirahvi. Pietari asuu pienessä mökissä, mutta  eräänä päivänä hän lähti ulos tekemään lottoa. Pietari ei ollut koskaan lotonnut ja tästä syystä hän joutui kysymään neuvvoa kylähullu Kilju “kylähullu” Kankkuselta. Niin klylähullu hänen lempinimensäkkin on. Joka tapauksessa neuvvoja kyseltiin lottoamiseen Kiljulta, mutta häntä ei vakiopaikkansa kylmäntuomiopäivänsillan alla näkynyt. Paikka oli tunnettu kylähullu Kankkusen kotina, sillä kukaan sinne ei uskaltanut mennä, ellei kyse ollut lotosta. Lotto oli Kankkusen mieleen koska lotosta voi saada rahaa. Pietari jatkoi matkaa Lontooseen, joka ei ollut lähelläkään, mutta jostain oli etsinnät aloitettava. Lontoossa sijaitsevalla Perttu Paskanjauhajan omistamalla pubilla Paskanjauhaja oli jauhamassa sitä itseään. Pietari kysyi oliko Perttu nähnyt Kankkusta missään. Paskanjauhaja tähän totesi, että toissaviikolla Kankkunen oli lainannut traktorin Kehveli Kusipäältä joka asui Nokian tehtaalla Rovaniemellä. Pietari jatkoi matkaansa Rovaniemelle, jossa hän kyseli Kusipäätä, mutta ongelmaksi osoittui se, että koko kylä oli niitä täynnä. Pietari totesi että paskaa oli Perttu puhunut.

Chapter 2

Pietari päätti mennä Tukholmaan Kankkusta etsimään, mutta muisti että se onkin Ruotsissa, joka on paska maa. Syvään henkeä vedettyään hän ruotsiin meni ja Tukholmasta itsensä löysi. Saunatonttu Pikkarainen oli jostain käsittämättömästä syystä Tukholmassa ja Pietari päätti mennä juttusille.Pikkarainen sanoi olevansa liikematkalla Moskovaan, mutta nousi väärään bussin. Harmistuneena Pikkarainen otti matista rohkaisuryypyn ja avasi sateenvarjonsa, jolla hän lensi pois. Pietari ei ehtinyt kysyä Pikkaraiselta neuvvoja ongelmaansa. Seuraava määränpää olisikin Jerusalem.

Chapter 3

Rättipäitä vilisi joka nurkassa. Pietari näki Herra Kwankwo Harakirin kadulla naama paskassa ja ojensi tälle pyyhkeen. Tuimalla katseella Kwankwo totesi että tämän naama ei ollut paskainen vaan hän oli syntynyt mustaksi. Pietari päätti kysyä Harakiriltä ohjeita, mutta ennen kuin hän suutaan ehti aukaista Harakiri oli Pietarin polkupyörän vienyt ja ajeli kelloa soitellen pois. Nyt oli Pietari harmistunut kun hän oli pitkän matkan Tukholmasta pyörällä ajellut Jerusalemiin ja nyt kehveli pyörän vei. Samassa eräs rättipäinen mies juoksi Pietaria kohti huutaen Allahia ollessaan samalla räjähteiden sisälle paketoitu. Sillä hetkellä pietari tajusi, että ei helvetti mitä porukkaa täällä on ja lähti pois kohti Iisalmea.

Chapter 4

Saapuessaan aina niin iloiseen Iisalmeen Pietari kävi kuuluisalla iisalmen torilla. Siellä hän näki Kankkusen kavereita kuseksimassa ympäri bussiaseman seiniä. Siellä hän tapasi Purkku Maron. Kyseinen mies oli aivan sekaisin ja höpisi jotain ankoista lammessa. Pietari ajatteli tutustua paikallisiin olutjuhliin, jossa esiintyi Lauri Tähkä ja viisitoista Kyntömiestä. Puolille öin sai Purkkua kuulustella ennen kuin hän kertoi jotain joka oli tarinan kannalta hyvin ratkaisevaa. Siinä vaiheessa kuitenkin Iisalmelainen olut oli jo vaikuttanut niin paljon, että Pietari nukahti. Aamulla Pietari heräsi Iisalmen hulppealta jalkapallostadionilta, jossa ei ollut tungosta. Ryhdistäytyessään Pietari palasi bussiasemalle, jossa häntä odotti kyyti Washingtoniin.

Chapter 5

Ollessaan Washingtonissa Pietari osti käpylehmän. Käpylehmä oli nimeltään Juro Jyrkkä. Juro varmasti jutteli kivoja Pietarille, jolla ei ollut mukana porkkanoita. Tästä huolimatta porkkanat olivat kalliita ja seipäät suuria. Vielä viime viikolla oli satamassa supikoiria. Pietari kurkotti povariinsa, josta hän löysi tikkarin. Tikkari oli keltainen ja aurinko suuri. Pietari rupesi laulamaan venäjän kansallislaulua ja astui koiranpaskaan. Jostain helvetistä ilmestyi Chuck Norris ja hänen mukanaan kymmenen Bolivian jalkapallomaajoukkueen reservipelaajaa. Yhtäkkiä Pietari tajusi jotakin järkyttävää.

Chapter 6

Pietari ymmärsi, että hän oli edelleen kännissä, eikä hän ollut päässyt Iisalmesta minnekään. Pietari kirosi, sillä hän oli tuhlannut kallista aikaa ja lotto olisi tulossa jo tänään iltapäivällä. Paniikki alkoi hiipiä Pietarin takaraivoon, kunnes hän tapasi poliisimestari Pamppu Taihenkin. Venäläissyntyinen poliisi oli ylpeä Pietarin laulutaidoista ja päätti opastaa tämän pois Prisman pihalta. Poliisimestari kertoi nähneensä Purkku Maron Kankkusen kanssa illastamassa Kuapissa. Siispä he yhdessä etsivät Maroa. Kävi kuitenkin ilmi, että Maro oli hukkunut ankkalampeen. Siispä Poliisimestari ei osannut muuta kertoa, kuin että Perussa asui eräs todella viisas mies. Siispä se olkoon matkakohde seuraavaksi.

Chapter 7

Peru oli varsin outo paikka. Siellä oli suuri vuori, jonka huipulla paikallinen opas sanoi kerran nähneen viisaan miehen. Kiivettyään vuorelle Pietari näki siellä ihmisen. Ihminen oli laittanut kielensä kylmään rautaan, jonka pakkanen oli tartuttanut siihen kiinni. Näyttäisi siis siltä, että viisas mies olikin täysi idiootti. Pietari irroitti oudon miehen repäisemällä tämän kielen irti tolpasta. Tästä kuitenkin aiheutui kova huto joka sorruttti lumet vuoren huipulta. Pietari alkoi jo tympääntyä tähän paskaan. Hän kaappasi viisaan miehen hartioilleen ja he lähtivät juoksemaan kohti alarinnettä. Taisteltuaan tuntikausia lumivyöryn kanssa, Pietari selvitti molemmat ehjinä turvaan. Tästä viisas mies oli kiitollinen ja lupasi kertoa missä lotto tehdään.

Chapter 8 – The End

Tyytyväisenä Pietari palasi kuponki kourassaan kylmäntuomiopäivänsillalle, jossa hän hämmästyksekseen näki jotakin liikkuvan. Pietari astui lähemmäs ja tajusi maassa olevan paskakasan olevankin ihminen. Tökittyään kasaa Kankkunen murisi ja sanoi hei. Mies oli kokoajan ollut makuulla maassa, mutta selkä Pietaria kohti, jolloin Pietari ei ollut tajunnut Kankkusen olevan siinä. Kankkunen oli jo varannut lottokupongin Pietarille hänen lempinumeroillaan. Pietari palasi keltaiselle mökilleen ja istui alas jakkaralleen miettimään, että miltä hän olisikaan voinut säästyä, jos olisi aikanaan ostanut silmälasit. Pietari otti rohkaisuryypyn ja kuitenkin helpottuneena alkoi seuraamaan loton arvontaa.