Kolmen levyn raportti

Akentra – Alive

Akentra on äkkiseltään varsin tuntematon bändi, eikä varmasti pitemmänkään ajattelun tuloksena tutuksi tunnistu.

Siispä kuuntelin uuden Alive-levyn läpi. Musiikki on varsin puhdasta goottimetallia. Musiikilliseksi vertailukohdaksi voisi ottaa Evanescencen. Naislaulajan ääni on melko keskinkertainen, mutta onhan sitä metallissa paljon paskempiakin yrittäjiä ollut. Soitannallisesti levy on aika yksinkertaista rumpukomppia ja kitarointia ilman teknisempää paukutusta tai tilutusta. Siitä syystä musiikkikin kuulostaa varsin tylsälle, vaikka laadussa ei sinänsä ole vikaa.
Kappaleista ei löydy mitään parempia tai huonompia tekeleitä, mikä on hyvin linjassa sen kanssa, että levy on tylsä. Levyn parhaaksi kappaleeksi nostaisin “Self Esteem”-nimisen viisun.

Kyseinen levy menee taustalla ihan hyvin, mutta en sitä valitsisi soittoon.

AC/DC – Rock Or Bust

AC/DC:n levy tarttui haaviin valikoimasta tällä kertaa. Vanhojen pappojen Hard Rock kuulostaa edelleen sille mille aiemmatkin levyt. Tuskinpa kukaan tätä levyä erityisesti odotti enää, mutta kyllähän sitä musiikkia maailmaan mahtuu.

Levyn taso on aika keskiverto bändin tuotantoon verraten. Uusia hittejä tässä ei kyllä ole, mutta onneksi rimaa ei ole alitettukaan. Yleisesti levy on AC/DC kitarointia, rock komppia ja taustalaulua.Esimerkkinä siitä kappale “Got Some Rock & Roll Thunder”. “Play Ball” on revitty singleksi johonkin urheilutapahtumaan, radioon ja musiikkivideoon. Voi olla, että siitä syystä se kuulostaa minun korvaani parhaalle kappaleelle tällä levyllä. Sivuhuomioksi huomioin, että levyn kappaleet ovat hykystandardilla varsin lyhyitä. Peräti 4 kappaletta kestää alle kolme minuuttia eikä yksikään yli neljää.

Uusin AC/DC menee hyvinkin soittoon, jos hard rock on sitä, mitä soittoon halutaan.

Engel – Raven Kings

Engel on yksi niistä ruotsalaisista melodeath-bändeistä, jotka menevät “modernin” metallin kastiin. Voisi oikeastaan kysyä, että onko tämä nyt ylipäänsä melodista death metallia ollenkaan.

Engelin tuotannossa on aika paljon elektronisesta musiikista lainattua sähköisyyttä ja kirkkaita vokaaleita murinan seassa. Uusimman levyn musiikki käyttääkin kirkkaita vokaaleja aikalailla jokaisessa kappaleessa. Musiikki on varsin terhakkaa melodeath metallia, vaikka mitään kovaa tuplabasarin pauketta tämä ei ole.
Musiikkia kuvailisin lähinnä tarttuvaksi ja melodiseksi. Elektroniset vaikutteet ovat selvästi vähentyneet edellisestä levystä, mikä on pelkästään hyvä asia. Näin melodisen levyn valikoimasta on vaikea löytää helmiä yhden kuuntelun perusteella, mutta sanoisin että “Your Shadow Haunts You” kannattaa kuunnella.

Hyvää metallimusiikkia sisältyy tällekin Engelin levylle. Sopii soittoon milloin vain.