Indiepasketta - arvontakoneen kosto

Muistaakseni oli keväinen päivä ja vuosi saattoi olla vielä tämän postin kirjoitushetkellä omistavani kuvitteellisen kalenterin kalenterivuoden kanssa täsmäävä nelinumeroinen luku. Steam kirjastosta satunnaisgeneraattori arpoi jotain pelejä.

Kansiossa nimeltä "poista" kaivamani virtuaalista pölyä keräävä "New Text Document(6).txt" pitää sisällään tuon keväisen päivän pelikokemukset.

The Norwood Suite

Norwood Suite on surrealistinen seikkailupeli.
Pienen tutkiskelun jälkeen ihmiset tuntuivat kehuvan pelin soundtrackiä.

Pelin avaamisessa saadaankin nauttia parin minuutin latausruudusta jossa korvat alkaatkin jo soimaan kivasti.Latausruudun loputtua pääsenkin säätämään audioslideria huokaisemaan helpotuksesta ja ottamaan ryypyn.

Pelin asetukset ovat kovin vähäiset. FPS on tasainen 120 vaikka vsync ei ole päällä. Oikeastaan ainoa grafiikkaan vaikuttava asetus on anti-aliasing.

Pelin vahvimpia puolia on ilmeisesti tarina, joten luen dialogia, jossa ei ole minkäänlaista ääninäyttelyä.

Olen ilmeisesti saanut kupongin johonkin mystiseen hotelliin. Hotellissa kaikki etsivät jotakin. Kuulostaa hyvin mystiseltä.

Kävellessäni maantietä pitkin hotellille, havaitsen ympäristön olevan hyvin staattinen. NPC:n idle animaatiot puuttuvat melkeinpä kokonaan pientä käden liikettä lukuunottamatta.Ympäristössä ei ole paljoa liikettä. Puiden oksat liikkuvat hieman ja kaukana etenee palikkajuna.Taustalla oleva kaupunki on hyvin staattinen ja ilmassa on omituisia ambient-ääniä kuin suoraan viidakosta.

Alt+tab yhdistelmää painaessani huomaan että pelihahmoni ei enää liiku, eikä menutkaan toimi. Joudun siis kaatamaan pelin ja käynnistämään sen uudestaan.
Tässä vaiheessa lasken kuulottimet pöydälle, että ei tarvitse nauttia uudesta audio elämyksestä.

Usean yrityksen jälkeen totean, että pelihahmo jumittaa edelleen ja menut on rikki. Vaikka kyseessä on uusi tallennus/peli, niin ongelma jatkuu.

Tässä vaiheessa luovuutan peli suhteen.

Peli oli varsinainen surrealistinen seikkalu siihen pisteeseen, että se meni rikki.

Knock-knock

Knock-Knock on myös surrealistinen seikkailupeli.

Peli ei tarjoa asetuksia, joten kaivan esiin Windowsin mikserin ja pienennän audiota. Onneksi äänet eivät olleet oletuksena tärykalvoja särkevät tällä kertaa.

Pelin päähenkilö haluaa nukkua. Jostain syystä kuuluu meteliä ja sekös vituttaa.
Pitää siis tutkia mitä helvettiä tapahtuu.

Pelin ääninäyttely on omituista mutinaa. Myös tekstit menevät ohi aika nopeasti jos niitä ei heti lue. Mutinan lisäksi taustalla kuuluu satunnaista puhetta ja kuiskauksia. Oletan, että ne kuuluvat pelistä.

Edetessäni pitkin pimeitä huoneita etsien ja lamppuja sytyttäen päädyn ovesta ulos metsään. Metsässä voin liikkua moneen suuntaan päätyen takaisin talolle ja heräten sängystä uudelleen. Olen siis läpäissyt tason. hurraa.

Migreenistä ja muistinmenetyksestä ja yleisestä vitutuksesta kärsien herään taas lamppuja sytyttämään. Äänet jatkuvat ja haahuilen uusien samanlaisten huoneiden lamppuja sytytellessä jälleen metsään ja läpäisen jälleen tason.

Seuraavalla tasolla peli menee jännnäksi ja joudun piiloutumaan painajaista.

Kiinnostukseni alkoi lopahtamaan lamppujen sytyttämiseen ja jatkuvaan pysähtymiseen jotta hahmo voi jotain mumista.

...

Kahdesta pelistä Knock-knock on selvästi laadukkaampi peli.
Siinä on hyvä tunnelma ja varsinkin audiopuoli on tehty hyvin.

The Norwood Suitesta on näillä kokemuksilla vaikea löytää mitään hyvää. Ainakin se oli helppo rikkoa.