Dimmu Borgir - Abrahadabra
- Xibir
- Born Treacherous
- Gateways
- Chess With the Abyss
- Dimmu Borgir
- Ritualist
- The Demiurge Molecule
- A Jewel Traced Through Coal
- Renewal
- Endings And Continuations
Jotta päivä ei mene liian iloisen musiikin merkeissä, pistän soimaan norjalaista kansanmusiikkia. Muutama päivä sitten luin uutisen, jossa norjalaisdiplomaatit opetetaan norjalaisen metallimusiikin tuntijoiksi, koska se on Norjan suuri vientituote.
Levy alkaa sinfoniseen metalliin tutulla tavalla klassisella biisillä. Tällä kertaa biisin nimi on Xibir. Born Treacherous on sitten se varsinainen avausraita. Kuorot on taas laitettu paikalleen luomaan synkkää tunnelmaa kun mättö alkaa. Mustaan metalliin tuttuun tyyliin laulu on örinän ja rääkymisen sekoitusta. Tässä kyseisessä kappaleessa sinfonia nousee hyvin esille ja rääkyminen on maltillisella tasolla, joten omalla kohdallani biisin arvo nousee. Tempo laskee mätöstä välillä pelkkään sinfoniaorkesterin temmokkaaseen soittoon. Gateways on Dimmun parhaista biisejä. Muistan joskus musiikkivideon katsoneeni ja biisiä olen useasti kuunnellut. Mukana on tällä kertaa myös demonisen kuuloinen naissolisti. Mättö on suoraan helvetin porteilta tullutta tasaista ja armotonta. Biisin sinfonisuus on jälleen korkealla tasolla. Chess With The Abyss on vähän heikompi biisi vaikka 1:30 kohdalla kitara ja mättö kuulostavat hienoille, biisi jää edellisiä heikommalle tasolle. Bändin nimikkobiisi Dimmu Borgir on vähän kevyempi ja selkeämpi kappale kuin aiemmat. Kiteytettynä kuoro lautaa “Dimmu Borgir” ja mättö raikaa kunnes soolot alkaa. Örinää ei kuulla kovin paljoa vaan sinfonia vie pääosan. Ritualist luottaa kertosäkeen toistamiseen ja väliin yllättän rumpujen takomista. Myös ns. clear vocals on mukana puolen välin tienoilla. The Demiurge Molecule erottuu joukosta bassolla. Ainakin omassa järjestelmässä rumpalin polkeminen jysäyttäisi ikkunalasit alas, jos sitä uskaltaisi päällä pitää. Biisin tempo on aiemmista laskenut, vaikka mättöä ei tästäkään pois jätetä. A Jewel Traced Through Coal vie mätön taas uudelle tasolle. Biisi on sitä perinteisempää mustan metallin kaavaa mättö-örinä mustan metallin tyyliin. Pieni pätkä latinaa kuullaan biisin puolessa välissä. Renewal mättää jälleen ja kitara säestää. Aika rankasti kaveri polkee niitä rumpuja. Joku viulisti välillä vetää kuoron kanssa jotain jännää, jotta rumpali lepää. Viimeinen varsinainen biisi Endings And Continuations on tyyliltään pitkä sekoitus kaikkea sitä mitä levyllä tähän asti on soinut. Bonuksena mukana löytyy Gateways- biisin orkesteriversio ja Deep Purple- cover Perfect Strangers. Cover sisältää perinteistä laulua sekä örinää. Kyllä se hienosti vedetään.
Hyvä levy Dimmua tästä löytyy. Sinfoniaa on käytetty reippaasti ja mättö tulee luonnostaan.
3/5
