Death With A Dagger - Dark Alleys
- Lost In The Dark
- War
- Still Burning
- Heaven And Hell
- Weekend Warrior
- Antisocial Tendencies
- Waiting
- Journey To The End Of The Night
- Spacetrain
Nyt on semmoinen tilanne että ruotsin koe on tulossa. Paniikki iskee ja jotain pitäisi saada aikaan. No kuuntelempa tässä sattumanvaraisen levy arkistoistani. Vuoroon tulee häntävästi uskomatonta paskaa. Paska kansikuva ei hyvää levyä tee, ja nyt se on todistettu.
Death With A Dagger kuulostaa bändin nimenä B-luokan elokuvalle. Musiikki onkin 80- luvun Heavy Metallin kuuloista, joka saattaisi olla hyväkin asia, jos se toimisi mutta tämä paska ei toimi edes humalassa. Lost in the Dark kuulostaa kuin läski poika laulaisi vanilijapulla suussa räkänokkarokkia. Oikeasti. Mitä vittua. Koko levy on sitä samaa tuskaa, koska laulaja. Soittamisessa ei mitään vikaa ole. Kasari heavyn kuuloista se on biisi toisensa jälkeen ja kitara toimii, niin kuin se parhaimmillaan toimii perinteisessä metallissa, ilman turhia orkestereita taustalla vinkumassa ja hoilaamassa. Sooloihin on selvästi panostettu. Varsinkin Weekend Warriorissa on oikein menevän 40 sekuntia. Yhtye on vieläpä suomalainen, käy ilmi pienen googletuksen jälkeen. Ikäväkseni totean, että laulaja ei parannu vielä kuudennen kappaleenkaan kohdalla. Spacetrain on kirkkaasti paras kappale, sillä se on lähes instrumentaali. Enempää en jaksa kertoa, sillä tämä kakka ei ole sen arvoista.
Kuten jo tekstistä voi huomata, tätä levyä en varmasti koskaan kuuntele. Tässä se on. Suomen heavy metallin ruma lapsi – siitä ei kukaan pidä ja se syö vitusti (korvia ja hermoja).
1/5
